Maailma vaikuttaa olevan muuttumassa, mutta kukaan ei tunnu tietävän mihinkään suuntaan. Enemmän tai vähemmän sopivia vertauskuvia haetaan historiasta niin koti- kuin ulkomailla.
Viimeisen kolmen vuoden aikana usella tahoilla on esitetty kansainvälisen järjestyksen olevan murroskohdassa joka on verrattavissa kylmän sodan päättymiseen tai toisen maailmansodan jälkeisen maaimanjärjestyksen muotoutumiseen. Mainittuina tekijöinä tässä ovat olleet mm. pakolaiskriisin konkretisoituminen, oikeistopopulismiaalto, Ukrainan sota, Brexit ja Trumpin valinta. Samalla pinnan alla yhä voimakkaammin vaikuttavat työnteon muutos sekä ilmastonmuutos jotka molemmat löytyvät monen pintakuohuntatapahtuman taustalla.
Kun muistelemme toisen maailmansodan tapahtumia muistelemme luonnollisesti 72-77 vuoden takaisia tapahtumia. Kun muistelemme kylmän sodan suomettuneisuuden aikaa, muistelemme ajanjaksoa joka kesti vuodesta 1944 vuoteen 1991, 46 vuotta, ja päättyi 26 vuotta sitten. Kun muistelemme fasismin nousua Euroopassa puhumme 84-95 -vuoden takaisista asioista.
Anakronistisella vertailulla, jos analysoisimme maailman tilannetta 1939 toisen maailmansodan ajallinen vastine olisivat 1860-1870 -luvun suuret konfliktit, kuten USA:n sisällissota tai Ranskan-Saksan sota. Suomettuneisuuden aika sijoittuisi samoihin aikoihin kun pohdinta myöntyväisyysmiesten ja vastarintamiesten meriiteistä. Fasismin nousun aika sijoittuisi 1800-luvun alkupuoliskolle liberaalien ja konservativien keskinäisiin kamppailuihin.
Toki näissä vertauskuvissa on oma ikuisuusarvonsa, mutta jos vuoden 1939 analyyseissa olisi nojattu viitekehykseen joka pohjautuu kuninkaiden ja keisarien menneen vuosisatojen sotiin tai olisi verrattu Stalinia ja tsaarinvaltaa keskenään oltaisiin oltu kovasti pielessä. Infrastruktuuri oli erilainen, väkimäärä erilainen, teknologia erilainen, aatteet erilaisia.
Edellä syyllistyn toki anarkistiseen anakronismiin itsekin, mutta aikalaistodistajana nykyajalle ymmärrykseni on heikko ja analyysini pintapuolista. Itse kaipaisin aikalaisanalyysien rinnalle annalististakin analyysia, ehkä jopa jonkinlaisia ennusteita. Braudelia muistellen, mitä käy Välimeren kun rannat lämpenevät ja tunteet kuumenevat?
(Pohdintaan tuli innoitusta Jussi Jalosen FB-seinältä)
