Sain syntymäpäivälahjaksi kirjoja. Osa on runokirjoja ja osa historiankirjoja. Hienon lahjan joukossa on yksi kirja, joissa on sekä historiaa, että runoja.
Kirja kertoo Pihlajiston perheen ja sen jälkeläisten elämästä ja runoista. Pihlajiston torppa sijaitsi Pusulan Karisjärven Metsäkulmalla. Kirjassa kietoutuvat paitsi Karisjärven, myös Karkkilan ja Pusulan historia osana koko Suomen värikästä, hyvin kipeää, mutta kiehtovaa ja upeaa historiaa.
Pihlajistojen perheeseen kuului kahdeksan lasta, kuusi poikaa ja kaksi tyttöä. Torpparin elämä ei ollut helppoa, ja oikeudenmukaisuuden kaipuu heijastuu perheen eri vaiheissa. Perheen veljeksistä vain vanhin koki luonnollisen kuoleman. Pihlajistojen lapsista Wilhelmiina koki sodat sekä köyhän perheen elämän ilot ja surut. Hienointa tarinassa oli se, että kaikesta koettelemuksista huolimatta vahva nainen jaksoi ilmaista omia tunteita ihaniin runoihin.
Kirjan toisessa osassa Antti Pihlajiston tyttären Ainon elämä tuo lukijan melkein nykypäivään. Kuten tätinsä, myös Aino kirjoitti runoja ja piti päiväkirjaa elämänsä loppuun asti. Niille, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, ei pitäisi tätä paljastaa. Ainon tarinassa on kuitenkin yksi kohta, josta mielestäni voisimme oppia paljon.
Kirjan mukaan 1950-luvulla muutamat pariskunnat kyläilivät toistensa luona keskustelemassa politiikasta. Tähän ”saunaparlamenttiin” kuului kokoomusta, maalaisliittoa, kommunisteja ja sosialidemokraatteja kannattavia perheitä. Nykyisin puolueilla on omat netti- ja facebooksivut. Näillä palstoilla keskustelu ei kuitenkaan aina kulje kovin myönteisessä hengessä eri puolueiden kannattajien. Olisi hienoa, että nykyisinkin voitaisiin enemmän keskustella politiikasta kasvotusten ja sivistyneesti.
Kiitos kirjan kirjoittajille, upeista lukuhetkistä! Jään odottamaan jatko-osaa, vaikkapa Ainon muistelmat tai Venäjällä olevien sukulaisten tarinat.
Kirja vangitsi minut, ehkä siksi, koska se kertoi ajasta, jota en ole elänyt Suomessa. Perhetaustani vuoksi koin samaistuvani kirjassa kuvattujen, sotiin osallistuvien nuorten ajatuksiin. En ole itsekään syntynyt hopealusikka suussa.
Kesäkaverina minulla on ollut erittäin arvokasta palaa myös Suomen työväen historiasta. Se Suomi, johon olen tutustunut ja jota olen oppinut rakastamaan ei olisi ihastuksen arvoinen maa ilman oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Ne samat ideaalit, joiden vuoksi moni antoi jopa henkensä. Tämä kirja on juhlavuotena erinomainen lahja kaikille, jotka rakastavat tätä maata.
Rukki ja mammuna on tänä vuonna ilmestynyt Raija Sjöblomin ja Tarja Vären teos. Sitä voi ostaa ainakin kirjakaupasta Karkkilasta.
Teksti on ilmestynyt Karkkilainen lehden "Tämän kirjan luin osiossa" keskiviikkona 12.7.2017