Eero Antikainen (5. tammikuuta 1906 Vehmersalmi – 29. tammikuuta 1960 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen ammattiyhdistyspoliitikko ja kansanedustaja. Antikainen toimi SAK:n puheenjohtaja vuosina 1954–1959. Hän oli näkyvästi mukana vuoden 1956 yleislakon neuvotteluissa.
Savon Sanomien toimittaja Seppo Kononen kuvaa vuoden 2010 lehtiartikkelissa Eero Antikaista lahjakkuudeksi, joka kovalla työllä ja armottomolla oikeudenmukaisuuden periaatteella kohosi köyhän mökin pojasta valtakunnalliseksi päätöksentekijäksi. Eero Antikainen jäi jälkipolville tunnetuksi vuoden 1956 yleislakon kaunopuheisena lakkojohtajana, joka päättäväisesti johdatti joukkonsa ansaittuun voittoon :
"
- Me viemme taistelumme päättäväisesti voittoon, Antikainen julisti Helsingin Suurkirkon portailta maaliskuun 16. päivänä 1956 tuolloin jo kaksi viikkoa jatkuneen yleislakon suurimmassa, kymmeniä tuhansia ihmisiä keränneessä joukkokokouksessa Senaatintorilla.
Lakkolaiset hurrasit, voitontahto oli vahva.
Lehdet ja radio eivät kuitenkaan välittäneet tuosta tunnelmasta mitään koko kansalle, sillä yleislakko oli keskeyttänyt niiden toiminnan. Vehmersalmelaissyntyisen Eero Antikaisen nimeä ei ole näkynyt juuri kaikkien aikojen suurimpien savolaisten listalla, vaikka syytä olisi.
Kenestä toisesta savolaisesta ovat jälkipolvet voineet sanoa, että "siinä oli mies, joka pysäytti koko Suomen". Itsenäisen Suomen ensimmäinen ja ainoa yleislakko kesti sitä paitsi liki kolme viikkoa ja tuntui jokaisen suomalaisen elämässä.
"
Historia toistaa itseään aina joissain helposti tunnistettavissa muodoissa yhteiskunnan kehittyessä turbulensseina aaltoina - ja nyt se aallokko on taas ristivaiheessaan...